Niin alkoi iloinen juhla

Konfirmaatio on vietetty. Monessa kodissa käytiin laulamassa. Kiitos kutsusta. Oli etuoikeus ja ilo käydä juhlassanne.

Laitan alle vielä konfirmaatiomessun puheeni. Toivottavasti siitä on iloa vielä kesäpäivinä tästä eteenkin päin.

Siunausta kesään ja elämän kaikenlaisiin juttuihin!

Ville-pappi

______________

Luuk. 15:11-32 + Virsi 513 + Puhe

Rakkaat ystävät. Saanko esitellä erään riparimme jäsenen. Meidän oma maskotti, meidän kaskelotti.

Kaskelotti vietti kanssamme viikon. Näki paljon, kuuli paljon, oli monessa mukana. Koki unohtumattoman riparin.

Joinakin öinä - kaskelotti oli kadonnut. Mennyt piiloon. Vihjeistä päätelleen yövahti-Okolla oli osuutta asiaan. Kaskelotti ei kuitenkaan pysynyt pitkään piilossa. Aina joku innoissaan etsi. Aina joku löysi. Meidän porukan mielestä taisi olla tärkeää, että kaskelotti oli mukana päivän touhuissa. Kaikki muutkin olivat.

Edellä kuulimme, kun Ville ja Leevi lukivat kertomuksen tuhlaajapojasta ja hänen isästään. Poika otti ja lähti. Lähti kotoa, pois isän luota. Hän katosi isän elämästä, meni kauas isän huolenpidosta. Se harmitti isää. Teki kipeää. Hän olisi toivonut pitävänsä pojan lähellään. Mukana arjen touhuissa. Vai miksi muuten isä ilahtuu niin kovasti, kun hän kuuleekin pojan palaavan kotiin. Isä riemastuu, juoksee avosylin poikaa vastaan! Poika on tullut kotiin! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt! Järjestetään iloiset juhlat!

Tuhlaajapojan isä kertoo jotain Jumalasta. Jumala odottaa. Jumala ilahtuu. Meillä on Jumala, joka odottaa meitä, tuhlaajapoikia ja -tyttöjä aina palaamaan takaisin. Koskaan emme ole liian kaukana, ettei tie Jumalan luo olisi yhä auki. Jumala on anteeksiantava. Hän iloitsee, jos uskallamme ottaa askeleen hänen luokseen. Hän riemastuu, jos otamme hänet mukaamme päivän touhuihin.

Tällaisesta Jumalasta me riparilla opimme. Tällaisen Jumalan puoleen me hiljaisuudessa huokasimme. Tällaisesta Jumalasta me lauloimme. Tällainen Jumala oli mukanamme aamuherätyksissä, työskentelyissä, hartauksissa, leikeissä, pallopeleissä, keskusteluissa, rukouksissa, souturetkillä. ”Sinä olet rajaton”, me rukoilimme ja tartuimme keltaiseen Jumala-helmeen, ”Sinä olet lähellä, Sinä olet valo ja Minä olen Sinun.”

Myös kaskelotti oli mukana aamuherätyksissä. Myös kaskelotti kertoo jotain Jumalasta. Kaskelotti viihtyy pinnan alla, emme näe kuinka se uiskentelee. Mutta koska kaskelotti on valas ja nisäkäs, se tarvitsee happea, sen tarvitsee käydä pinnan yläpuolella hengittämässä ilmaa.

Ehkä Jumalan läsnäolo päivän touhuissa ei ole aina niin näkyvää. Ehkä Jumala pysyttelee meiltä usein piilossa, pinnan alla, kuin kaskelotti. Mutta hän käväisee välillä pinnalla, meitä lähellä.

Ehkä me koemme Jumalan läsnäolon elämässämme sellaisina lähellä käväisyinä. Hetkinä, joina aivan kuin näkisimme tyynen pinnan rikkoutuvan. Hetkinä, joina Jumala kurkistaa elämäämme ja kysyy: missä mennään?

Ehkä me koemme Jumalan välähdyksinä, tähdenlentoina, äkillisinä sadekuuroina, helmen kimalluksina, ohikiitävinä hetkinä. Hetkinä, jotka vahvistavat uskoamme,
uskoa joka luottaa, että pinnan alla on jotain,
että Jumala on vaikka häntä ei näe.

Usko luottaa myös siihen, että olemme jokainen Jumalalle rakkaita. Kallisarvoisia helmiä. Sinä olet ihme, suuri ihme, kuten minä-helmi muistuttaa. Olitpa väsynyt maan, hiljainen maan, masentunut tai langennut, unohdettu tai vähäinen maan. Olet Taivaan Isälle rakas. Hän ottaa avosylin vastaan ja iloitsee meistä. Taivas itkee, kun joudumme Jumalasta kauas, mutta taivas hymyilee kun palaamme takaisin.

Ripari on sellainen pinnan rikkoutumisen hetki. Hetki, jossa näemme pintaa syvemmälle. Näemme oman pintamme alle ja uskallamme näyttää, millaisia sisimmässämme olemme, sanoa, mitä sisimmässä tunnemme ja ajattelemme. Näemme kaverin pinnan alle. Näemme, että toi on tommonen, näytämme että mä oon tämmönen. Semmonen tai mimmonen vaan, jokainen Jumalalle yhtä rakas.

Usko näkee syvemmälle. Jumala rikkoo sydämen kuoren, jotta voisimme tuntea hänet syvemmin. Jotta tajuaisimme arvomme ja kauneutemme Hänen silmissään. Että luottaisimme hänen rakkauteensa, että luottaisimme takaisin paluun mahdollisuuteen, aina uudelleen aloittamisen mahdollisuuteen, anteeksisaamisen mahdollisuuteen.

Jos ripari on saanut pinnan rikki, ei kannata odottaa että kuori kovettuu ja pinta jälleen tyyntyy. Kannattaa jatkaa tutustumista omaan itseensä, ja toisiin, ja Isään ja Poikaan ja Pyhän Henkeen. Jumalaan, joka on kasteessa kutsunut omakseen.

Kannattaa jatkaa rippiraamatun lukemista, lukea sanoja jotka koskettavat ja menevät pinnan alle ja puhuvat sydämelle.

Kannattaa pitää rukoushelmet tallessa ja muistaa että Jumalalle voi jutella milloin vain ja missä vain ja miten vain, helmien kanssa tai ilman. Rukoushelmet ovat kuin pyöreä pelastusrengas, jonka varassa on turvallista kellua siinä pinnan tuntumassa, elää lähellä Jumalaa.

Kannattaa lähteä mukaan nuoren seurakunnan toimintaan. Jatkaa sitä hyvää ja hauskaa, mitä riparilla on saanut kokea. Saa nauraa ja hiljentyä ja jakaa ajatuksia yhdessä.

Ja kannattaa käydä itsekseenkin ehtoollisella. Leipä ja viini muistuttavat meitä siitä, kuinka me olemme Jumalalle rakkaita. Hän antoi Poikansa Jeesuksen, jotta me saisimme ikuisen elämän. Jeesus kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme, meidän harharetkemme, meidän tuhlailumme, meidän eksymisemme.

Jeesus on ystävä, jonka kanssa kannattaa kulkea matkaa pinnan alla ja pinnan päällä ja pinnan tuntumassa. Hän opastaa elämässä kuin hyvä paimen lampaitaan. Ja onhan tämä meidän ripariryhmä sellainen tiivis ja lämmin lammaslauma. Lauma, jossa jokaisella on paikkansa ja ihan hyvä olla. Porukka, jossa saa olla oma itsensä.

Vaikka ripari on nyt takanapäin, vaikka haikeus ehkä valtaa mielen, ovat iloitset juhlat edessä. Elämä on yhä edessä. Elämä yhdessä, elämä Jumalan varjeluksessa ja rakkaudessa. Elämä Jeesuksen laumassa. Hänen kanssaan menemme yhdessä eteenpäin.

Kohta astumme yhdessä eteenpäin alttarille. Tunnustamme uskomme. Pyydämme uskollemme vahvistusta. Vahvistusta elämäämme. Saamme luottaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa tai kyetä omin voimin. Saamme luottaa Jumalaan. Hän pitää meistä huolen. 

Riparin jälkeen

Ville-pappi täällä. 

On lauantai-ilta. Huomenna vietämme riparimme konfirmaatiota. Ajatukset palaavat mainioon leiriimme, ja kun sanon mainioon, tarkoitan sitä. Meillä oli yliveto porukka, nuoria, jotka näyttivät heittäytymisellään ja mukaanlähtemisellään, että yhdessäolo tuottaa aitoa iloa. Minulla oli ilo olla tämän riparin pappina.

Jotain kertoo sekin, että riparin päättymisen jälkeisenä päivänä riparilaiset tekivät isolla joukolla yllätysvierailun pappinsa kotipihaan. Jotain tehtiin kai oikein :D

Tänä päivänä nuoria herkästi moititaan tästä ja tuosta. Minä huudan kovaan ääneen, että meillä on Jyväskylässä upeita, osaavia, rohkeita, innostuvia nuoria, joiden kanssa on aikuisenkin mukava viettää aikaa. Kiitos nuoret!

Huomenna on iloinen päivä. Konfirmaatio merkitsee vahvistamista. Ja kukapa ei vahvistusta kaipaisi. Meitä vahvistaa Jumala, jolla on kaikki valta ja voima ja kunnia. Yhdessä vietämme riparimme päätösjuhlaa. Saamme kasvaa ja vahvistua kristittyinä!

Hyvää yötä Jeesus myötä, kiitos kivasta leiristä!

Ville-pappi

Mikä meitä yhdistää?

Meidän ripari: Jeesusta ja jalkapalloa!

Runo riparille

Hola hola!

Okko se tuossa sohvalla istuu,
Joonakin vielä onnistuu.
Viimeinen iltamme koittaa.

Leiriläisiä naurattaa,
pappia paljon laulattaa,
kanttori sävelet soittaa.

Paras on tää leiri ollut,
monta on kaveria tullut.
Vielä me yhdessä nähdään.

Kiitoksin iltaan kuljemme,
siunauksiin toisemme suljemme.
Kaikkea kaipaamaan jäädään.

P.s. Taustallakin on hauskaa!

Lauantain turinat

Heräsimme päivään väsyneinä, mutta Robinista saimme aamulla voimaa herätä. Aamu sujui tavalliseen tapaan aamupalalla ja aamuhartaudessa. Lauloimme kivoja lauluja, jotka kertoivat kasteesta. Meillä oli myös jumis, eli leirijumalanpalvelus, jossa meidän ryhmämme vastuulla oli rukous. Päivän aiheena on ollut meidän kirkkommen sakramentit, kaste ja ehtoollinen. Niistä olemme tänään oppineet paljon uutta.

Olemme myös syöneet hyvin ja nauttineet toistemme seurasta.

Terkuin Koivuniemestä:
Nina,Samu, Peppi, Julian ja Kujis

Perjantai

Tänään heräsimme ihanaan trololo ja leviosa ahatteluun. Sen jälkeen menimme aamupalan kautta avaamaan aamua (hehe). Tämän jälkeen puhuimme hieman seurustelusta. Ryhmät tekivät rakkauteen liittyvät ryhmätyöt. Omamme riimitteli maailman hienoimman rakkausrunon. Sitten SYÖMÄÄN lasagnea. Sen jälkeen zumbailimme ja tanssimme tytöt vs. pojat battle. Siitä menimme kappeliin viettämään jumista. Seuraavaksi oli kahvitauko missä söimme munkkia. Kahvilta siirryimme suorittamaan kutkuttavia diakoniarasteja joissa opettelimme diakoniatyötä. RUOKAAAAAA taas. Nyt meillä on ROMA eli ryhmän oma aika. Meidän tehtävämme on kirjoittaa blogia. Vanhemmat tulevat vierailemaan myöhemmin illalla. Vietetään heidän kanssa iltaa esityksiemme parissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

kaikella rakkaudella Sofia, Ella, Emilia, Eetu ja isosHeebonen.

Iltahartaus

toooostai

Heissssaaaan! <3

 

Täällä vietämme neljättä päivväää hyvissä merkeissä. Herätys aamulla oli tällä kertaaa siedettävä, saimme kuulla poikien ja tytteleitten ihanaa laulua. Tännää ollaaan opittu kristinuskosta sen verran, että Jeesus Kristus kuoli sovittaakseen ihmiskunnan synnit.

 

 Olemme ulkona pelailtu erinlaisia pallopelejä, jalkapalloa ja keinupalloa ilman keinua, eli penkkistä. :3 

 

Illalla meillä on vielä saunomista ja kaikkea muuta mukavaa toimintaa yhdessä.

 

Loppujen lopuksi meikkailimme toinen toisiamme ja nyt odottelemme uimaan pääsyä. Jee jee :)

 

 

Kaikella rakkaudella Juuni, Jasmin, Eve, Leevi ja tietenkin Inka-isonen joka arvostaa mammutti-ryhmäänsä

.

Yötön yö...

Moi moi moi!

Täällä puhuu yövahti! Eli Okko. Hehehehe.

Istun aulassa ja kuuntelen hiljaisuutta.., sekä musiikkia. Ystävinä tänä yönä toimivat lämmin huppari, jugurttia, patonki, kaakao sekä raamattu. Ei valittamista. Poikien huoneet hiljenivät melkeinpä heti hiljaisuuden alettua. Tytöt jaksoivat hihittää hieman pidempään, hihihiihihi. Yhdestä tyttöjen huoneesta kuului unista tuhinaa käytävään asti. Ohjaajatkin ovat tainneet saada unen päästä kiinni :)

Leiriläiset ovat olleet mahtavia. Tullaan hyvin toistemme kanssa toimeen ja nauretaan yhdessä iltaohjelman aikana!

Kiitos näistä ensimmäisistä päivistä!! Tästä tulee vielä mahtava leiri :)

Kiitos hei moi heippa ja hyvää yötä kaikille! :)

Keskiviikko 25.6.

MO!

Olemme nyt viettäneet täällä kolme ihanaa päivää, ihanien istosten, ohjaajien ja leiriläisten kanssa. Tänään saimme herätä kattilan kansien kakofoniaan ja kaapo tunnusbiisin sulosäveliin. Sen jälkeen söimme hyvää aamupalaa jota keittiöntädit olivat tehneet koko yön. Siitä sitten iloisina juoksimme aamuhartaukseen ja siitä alkoi päivän kärsimys (päivän aihe: kärsimys). Sitten alkoi opiskelu ja kaikkia väsytti kauheasti. Tämän jälkeen söimme taas ja sen jälkeen alkoivat isosten leikit ulkona hyvässä säässä ja hiki ja veri virtasi.

Kävelimme tuohon kappeliin ja pidimme siellä jumiksen, jonka olimme itse tehneet. Sen jälkeen teimme jänniä juttuja ja söimme tortilloja, tämän jälkeen aloimme kirjoittamaan tätä blogia. Illalla on luvassa vielä vapaata aikaa ja isosten suunnitelemaa huikeaa iltaohjelmaa. Sitten jokainen käy hiljaisuuden alkaessa iloisesti nukkumaan.

      Terveisin. Iso-Joona, Miia, Edu, Lotta ja Leo

Minä ja Luoja

Morotus!

Tämä on ensimmäinen kokonainen päivämme rippileirillä. Aamulla rakkaat isoset tulivat herättämään meidät pienellä valaalla paiskoen ovea kovaäänisesti. Kellohan oli siis vasta 8.

Aamupalan jälkeen menimme opiskelemaan mahtavaa kristinuskon mullistavaa maailmaa. Aiheena oli tänään Jumala. Se oli puuduttavaa lukuunottamatta hienoja puheenaiheitamme ryhmän kesken. Opimme että Jumala voi olla myös kuin puu. Oppitunnin jälkeen pääsimme leikkimään näiden rakkaiden isosten leikkejä mm mönjänryöstöä. Sinisen mönjän joukkue voitti. Leikin jälkeen siirryimme Jumalanpalvelukseen jonka olimme laatineet eilisiltana. Jumalanpalvelus oli suht huvittava eikä ollenkaan puuduttava. Sen jälkeen pääsimme syömään kakkua muiden synttäreiden kunniaksi. JEJ. Sitten palasimme työskentelemään. Myöhemmin illalla menemme saunomaan ja uimaan.

´´ Juutalaisen miehen poika kääntyi kristityksi. Epätoivoisena pojan isä rukoili Jumalaa. - Mitä minun pitäisi tehdä. kysyi mies. Siihen Jumala vastasi näin : - Tee niinkuin minäkin tein. Kirjoita uusi testamentti.`` - Ville Tikkanen A.K.A Pappi



<3:llä Ronja, Heli, Ville ja Tessa + isoset Jenny&Lilli

Heipä hei!

 

 

 

Saavuimme yhteiskuljetuksella tänne Koivuniemeen. Ekaksi päästiin syömään makoisaa makaronilaatikkoa. Sen jälkeen päätimme huoneet. Huoneet ovat tosi fantsuja. Suihkunovi täytyy pitää kiinni, ettei palohälytys yllätä. Sitten kävelimme kappeliin, joka on onneksi tosi lähellä ja pidimme alkuhartauden. Hartauden yhteydessä saatiin karkkia :) Kahvilla syötiin herkullista raparperipiirakkaa nam. Kahvittelun jälkeen maailman parhaimmat isoset leikittivät meitä ihan mukavilla leikeillä. Opeteltiin raamatun käyttöä papin kanssa. Se oli hieman tylsää... Sitten täytettiin vatsat nakkisopalla ja pannukakulla. Tällä hetkellä meidän ryhmä kirjoittaa tätä tekstiä, muut ryhmät järkkäävät huomista leirijumista. Illalla tiedossa vielä iltaohjelmaa  ja jalkapallon mm-kisojen katselua.

Rakkaudella Aino, Jade, Mitri ja Jassu + Viivi-iso